Tästä ei voi päästä kuin ylöspäin.

Tänään ei niin ollu mun päivä. Onnistuin telomaan itseni tyylillä. Liukastuin ja askelkyykyn muodossa hento varteni laskeutui kokonaan leikatun polveni päälle ja sitä vastaanottamassa oli kova, ei lempeä lattia laisinkaan. Tähdet näköpiiristä kerättyäni suunnistin taas vahvasti ontuen eteenpäin päivässä, täysin tietämättäni, kohti jotain vielä parempaa. Päälleni oksennettiin. Niin. Veti sanattomaksi. En ole koskaan tuota kokenut, joten toisaalta asiaa voisi katsoa niinkin, että olen yhtä kokemusta rikkaampi. On vain yksi ongelma: EN OSAA KATSOA ASIAA TÄLTÄ KANTILTA.

Huomista odotellen, innolla.