Turun klubilla 27.8.2011

Cannabis Corpse (USA), Full Scale Conflict & Cannibal Accident olivat siis kyseiset bändit, mitä oltiin kattomassa 27.8.2011 Turun Klubilla. Oli aika spontaani lähtö ja kyllä kannatti :) Korvatulpat vaan korviin (mikä on yllättävän hankala toteuttaa, jos korvat ja tulpat eivät tuu toimeen) ja menoksi!

Cannabis Corpse, Full Scale Conflict ja Cannibal Accident. Näistäpä klikkaa ja kuuntele!!

Aluks paikalla oli kourallinen porukkaa, mut siihen löyty syy. Kun viimein ja vihdoin paikka täytty, kävi ilmi, et ilmeisesti suurin osa porukasta tiesi keikkojen alkamisajankohdan venyvän tunnilla. Näin. Ihan varmaan tiesi.. Meille ei vaan kerrottu.. :D Huvittava spottaus tuli tehtyä. Pitkä mies, jolla pitkät vaaleat hiukset. No ei tässä vielä mitään out of the ordinary. Sellaiset kangastossut, ruudulliset. Tässä jo vähän, että häh. Shortsit, myöskin ruudulliset, pastellin väriset. Niin, että mitä. Paita, ruudullinen tietenkin ja vaalea sekin. = ENSIMMÄISENÄ TANSSILAVALLA MOSHAAMASSA. Whaaaaaaaaaaaaat???!! Ensin leikitään "kuka ei kuulu joukkoon" (paitsi hiukset), ja sit tadaa. Jo yllätti ja oli. Ja siis siellä se oli ja pysy. :D

No, mut hauskaa oli ja lisää livekeikkoja, kiitos!!

Kirppis :)

Oltiin kaverin kanssa kirppiksellä pari vkoa sitten ja tein löytöjä :) Käyn todella harvoin kirppiksillä itse, ei vaan tuu lähettyä. Joten tässä mitä löysin:

Ihana takki <3

Kaunis laukku <3

Ja tässä ne yhdessä :D

Ja tässä muita löytöjä, eivät kylläkään kirppiksiltä, mutta löytöjä nevertheless. Arkku ollaan saatu, ei itse löydetty. Sopii kyllä sisustukseen :) Ei kovin hyvin näy, mutta arkulla siis lepää nahkavyö, muutama käsikoru ja hattusein.

Ja tummempaa bling blingiä.

Hattu on kohtuu tuore hankinta ja voi pojat sitä kyllä etsittiin. Lopultä löytyi Sokoksen miesten osastolta, tietty :D Odotan myös, että tulee syssy, niin voi ottaa käsineet käyttöön. Lilat <3

Tässäpä nämä ja myöhemmin kerron yhdestä keikasta, jolla olin klubilla (Turku) viime lauantaina 27.8.2011. Aikamoista settiä oli!!

My tattoo.

En nyt muista lupasinko tästäkin kuvia, mutta menköön :D Ihan ku tää olis niin vastenmielistä laittaa omasta, ekasta tatuoinnista kuvia tänne :P

Eli siis, ajatus tatuoinnin ottamisesta saapui mieleeni jo moooonta vuotta sitten. Ensimmäinen kuva, minkä olisin halunnut nahkaani ikuistettavan oli auringonkukka. Muutama vuosi kului ja pokkaa ei ollut. Seuraava aihe oli tyylitelty pandan kuva - ei onnannut tämäkään. Näiden kahden aiheen jälkeen voin sanoa, että onneksi ei tullut toteutettua noita. Huh. Tiesin, että homman toteutuminen ei kyllä kauaa kestäisi, kunhan vaan oikea kuva löytyisi.

Sairaslomalle jouduttuani tämän vuoden kesäkuussa rupesin katsomaan Stargåte-tuotantokausia ja siitä se ajatus sitten lähti kypsymään. On kauan viehättänyt tuo sarja ja tulee varmaan aina viehättämäänkin ja oikea kuva oli nyt löytynyt. Ystävän seurassa sitten ilmoitin aikeistani hankkia tatuoinnin, jotta asialla olisi myös joku eteenpäin puskija, koska oma pokka ei välttämättä veisi tatuointiliikkeeseen asti. Sitten ajanvaraus - odotus - ja tadaaaaaaaaaa!!!!! Toki tuonne odotuksen ja tadaan välille mahtui hampaiden kiristelyä, silmien kiinni pitämistä, hetkellinen osittainen kuulon menetys, PALJON henkistätukea (Kiitos Jodie!!) ja ISOA PISTELYÄ, mutta kun päästiin tadaa-vaiheeseen oli Jerna todella tyytyväinen :) Ei tähän edes saa niin suurta smailia ku tarttis!!!!!!! Ja seuraava aihe/kuva on jo mielessä x)

Joten piteimmittä puheitta (:D), tässäpä tämä on (Peilin kautta otettu kuva tietty, joten väärällä puolellahan se noissa kuvissa näyttää olevan. Oikea lapaluun läheisyys on correct paikka) :

Ja nyt kyllä täytyy vähän nurista samantien, bloggerin rivien tasausnappia en enää löydä. Keskittämis-nappikin on hävinnyt. What´s happening here??!!


**Nyt sain tasattua teksin reunat. Huh. Onko vähän jääny opparin kirjoitussäännöt painamaan?? Onko??? xD

Evil Panda.

Tässä rakas vyöni. Kauan kaivattu ja nyt tässä <3

Pitihän se nyt piikeistäkin lähempää :D

And The Bag <3

Ja tässä myös helmi huppari.

Hmm.. Onkohan tässä nyt joku tietty juttu meneillään.. Can´t help myself-juttu ilmeisestikin.

Terve ja perkele.

Tänään ensimmäinen salireeni takana sitten leikkauksen. Ja tuntu niin perrrrrrrrrrrrrrrrrkeleen hyvältä!!!!! Jalkaprässi armahdettakoon ja soutulaite ja alatalja. Ei tällä kintulla nyt vielä ihmeisiin kyetä :D Töissä se välillä kiukuttelee, tarttis muistaa ottaa iisimmin. Note to myself: leibäkkää enemmän.

Noh, mut työt on alkanu tosi jees ja kämppä rupee pikkuhiljaa näyttämään joltain. Miekat tosin ei vieläkään oo päätyny seinälle, kiitos saatanan kovan betoniseinän, joka tuo haastetta jokapäiväiseen elämäämme. Öh. Mitkään porat ei siihen tehoa. Ei tehoa, ei. Ehdotin lekaa, mutta se kuulemma ei käy. Miksi ei kysynpähän vaan. Kun keinot loppuu, on aina leka. Hei, tosta vois tulla mun mietelause :D Seuraavaan paitaan sitten vaan. Elikä siis tällä tarkoitan innostustani paitojen painattamiseen. On jo pari ja ainakin yksi tulisi tilata ensitilassa. Heti sohvapöydän jälkeen sitten. Niin. Tarttis niinkin paljon vaivaa nähdä, että klikkailis ittensä nettikauppaan ja suorittaisi maksun. Mutku on niin kiirettä just nyt.. :D Ja tietty sitä vois laittaa kuvia tänne vaikka mistä, mitä kämpästä löytyy jo. Kunhan nyt vaan löydän kameran laturin/usb-piuhan.

Parhautta.

Viileä aamu, kuppi kuumaa kahvia, aamutv ja uutiset puolen tunnin välein eikä kiirettä mihinkään. <3 Tällainen on mun lähes täydellinen aamu, ennen kuin lähden töihin. Niin ja kerkiin päivittää blogia kans :D

Eilen kävin sitten Pirjon Bazaarissa ja löysin sieltä laukun, mikä oli selkeästikin kohtaloni ja vyön, mistä olen haaveillut jo KAUAN. Kuvia tänne laitan, kunhan kerkiä ottamaan niistä sellaisia. Mutta siis to die for (noh, melkeen:D). Ja ens kuussa: Maiharit. Jeeeeeeeeeeeeeeeeee!!!!!!!!!! Niitäkin halunnut jo toooooooooosi kauan. Ainakin vuoden, itse asiassa melkeen tasan vuosi siitä kun kokeilin Jodien maihareita ja siitä se ajatus sitten lähti. Niin ja mitä uuden kämpän sisustukseen tulee, tarttis tilata viel sohvapöytä ja muuta pientä tilpehööriä, millä voi tasoja laittaa peittoon tietenkin :D Vielä saa hetken haaveilla ennen kuin on miekat seinällä, mut peili on ja se vasta hiano onkin!! Vaude.

Nyt olis tän vkon viimeinen työpäivä edessä ja sit leibäkkään. Jeah. Nyt kun stressivko on ohi (ollu palavereita ja vähän lisää palavereita), niin voi taas harkita paluuta salille. On ollu aika väsyny olo ekojen työpäivien jälkeen, ei oo voinu kuvitellakaan menevänsä johki salille rehkii. Ja tosin polvikin on ottanut normityöpäivistä itteensä. Sitä hassusti unohtaa olleensa povileikkauksessa nyt kun polvi toimii, ennen kuin se ilmoittaa että nyt vois hetkeksi hidastaa tahtia. Sain vihdoin fysioterapeutilta luvan aloittaa treenit taas polveni kanssa. Salikamppeet kasaan ja salille mars. Pelkka ajatus tästä on voimia antava ja ens vkoa siis odotellessa :)

3K.

Elikä, nyt on käyty myrsky läpi, polvileikkaus, ja toipuminen is on it´s way. 8.6 sliced open and stitched back together ja nyt sitten on ollut 3K:n sääntö: Kipulääkkeitä, Kuntoutusta & Kiroilua. Viimeinen fysiokerta tänään. Tai siis en suostu menemään sinne enää tän jälkeen. Aion hankkia luvan salilla käyntiin (tavalla tai toisella). En jaksa kökkiä enää jumppakuminauhan kanssa sohvan läheisyydessä. Ja kun työtkin alkavat, niin sali tekee hyvää hommaa päänsisäisenä tuulettimena aina työpvän jälkeen.

Oli (on) taas sellanen pretyöahdistus, vaikka on tosi hienoa, et saan jatkaa samassa pk:ssa toisen vuoden. Yleensä paikka sijaisena vaihtuu vuoden välein. Menin jo käymään viime vkolla töissä, katsastaa työkaverit ja vaihtamaan kuulumisia. Tuli heti parempi olo ja sai pientä ensimakua, mitä tuleva pitää sisällään. Nyt siis huomenna alkaa tahtojentaisto. Ainakin lasten kanssa, jos ei aikuistenkin :D Haasteita toimintakausi tuo varmasti tullessaan, mut eiköhän niistäkin selvitä taas hengissä.

Mut joo, tulin hankkineeksi tatskankin nyt kesällä. Kiitos Jodie tuesta!! Oli OIKEEN hyvä idea, siis oikeesti oli, mut ajankohdan kannalta ei. Just ku oli kyenny laajentamaan nukkumisasentojen skaalaa, eli ei enää vain selällään vaan ah niin ihanat kylkiasennot (toki polvi tyynyilla vielä tuettuna), niin sit meen lättäseen selkään tatskan ja tadaa. Kylkiasennoista tuli AINOA asento. Joo niitä on kaksi kappaletta, mut oli se nyt vähän sellanen ojasta allikkoon fiilis. Noh, mut it was worth it. Ehkä saan tänne pikkuhiljaa laitettua kuvia mun enhanced kneestä ja tatskasta.

Miscellaneous thinking.

Joo, tulevaisuus mietityttää. Lähinnä työpaikan kannalta. Mahdollisuudet olis kohtuu hyvät jatkaa samassa paikassa. Ite en voi vaikuttaa siihen muuta kuin ilmaisemalla halukkuuteni jatkaa, mut muutaman asian täytyy ensin ratketa ennen ku we know for sure. Kaikki sormet ja varpaat ristissä siihen asti.

Siitä terveyskeskukseen viemästäni kirjeestä, sain laskun peruttua selvitykselläni. Lupasivat kyllä soitella, mutta mitään kuulunu. Sitte otin itse yhteyttä ja kysyin. "Joo, täällä näyttää siltä, että se on peruttu." sanoi terveystäti tiskin toiselta puolelta. Onneksi ei sanonu "computer says "No."."

Jep. Terveydestähän on pakko kirjoittaa, sillä tämä blogi suorastaan velvoittaa sihen. Yläselkä/hartiat/niska on ollu aika kökkönä viikon verran :/ Kylmägeeli auttoi jonkun verran, kiitos Jodie :) Ja joo, syön niitä maitohappobakteereja nyt sitten aamuin ja illoin :P

Tämä on aika pitkä sunnuntai. Kun on heränny jo ennen yhdeksää, niin nyt rupeaa olemaan sellanen fiilis, että mitäs sitten. Lidlissä käyty, eli päivän velvollisuudet hoidettu. Tietty vois alkaa stressaamaan töitä, mut yleensä alotan sen vasta illalla :D Lidlissä törmäsin hätäiseen mummoon. Oltiin kassalla maksamassa ostoksia ja kortilla kun maksaa, niin joskus se kestää. All hail visa electron :P Noh, ite on tottunu siihen, et joskus siinä vaan kestää. Takana seisonut mummo kysyi yhtäkkiä "Mitä nyt?" Kassaneiti katseli vähän kummastuneena ja mummo toisti kysymyksensä. Itekin olin vähän hämilläni ja kassaneiti totesi, että tässä on korttimaksu kesken. Mummolla oli kiire. Se maksu kesti hetkisen pidempään ku normaalisti, siis max 5 sekuntia ja se toi jonkun maailmaan virheen. En tiedä. Halusin vaan jakaa tän teidän kanssa, koska musta se oli hämmentävä hetki.

Ei mulla muuta. Over and out.


PS. Jos ette ole vielä nähneet, katsokaa elokuva PS. I love you.

Jep, jep.

Kävin tänään viemässä sen poisjääntimaksuun liittyvän kirjeen terveyskeskukseen. En ollut edes kerennyt kertomaan kuin ensimmäisen lauseen, niin terkkaritäti keskeytti ja sanoi, että "oletko perunut ajan? aika pitää perua" blaablaablaa. Siihen sitten hymyillen, että juu olen perunut ajan ja pääni sisällä jatkoin ajatustani: olisin minä sen sinulle kertonutkin, jos olisit antanut minun jatkaa asiani loppuun asti senkin harakka!!!! Otti niin päähän, ku muutenki puolkuntosena sinne raahautuu ja heti saa syytökset niskaan, vaikka toimii juuri niin kuin minua ohjeistettiin. Up yours health care ladies. Pännii. Kohta pääsen onneks hyvän ystävän tykö kahville ja samalla saa vähän happea, kun on kyhjöttänyt taas lakanoiden välissä nessujen kanssa kiitetävästi.

Piti käydä Seppälästä hakemassa sellaset vetoketjunpää-korvikset piristykseksi, mut ei niitä enää tietenkään ollu :( Ihan ku tämä nyt vaikuttaisi suuresti elämäni laatuun, mutta kun on kipeä, niin kyllä, se vaikuttaa.

Olipas tämä taas johdonmukainen kirjotelma. No mut se täytyy sanoa, että siitä vapaamuotoisesta kirjoitelmasta, mikä meni tuonne terveyskeskukseen, tuli aikasten hyvä :) Laiton allekirjoitukset ja kaikki. Noin. Lupasivat soitella.

Huomenna töihin, pitkästä aikaa. Toivottavasti nyt pysyy terveys hetken aikaa kohtalaisena.

Nenäsuihkeiden, allergialääkkeiden sekä nessujen saattamat terveiset,
Jrerna

Nyt ei jaksa.

Arvatkaas mitä.

Kerkesin olee terveenä kuukauden verran jos sitäkään, ja nyt taas lenssussa. Tällä kertaa on mukana myös alipaine, jota löytyy korvistani. Oltiin juuri Oulussa reissussa ja sit siellä iski pöpö. Lento takasin sekä junareitti hki-turku, jonka välillä on ah niin ihanat tunnelit, edesauttoivat tuota alipaineen kasaantumista vissiinki. Nyt sit vetelen jotaa allergialääkettä (buranan rinnalla tietenkin), että tuo paine lähtisi. Lennosta puheen ollen, en ole ikinä oikeestaan pelännyt lennoilla, mut nyt tuli jopa tippa linssiin, ku lähdettiin helsinki-vantaalta. En oikeen tiedä miks, mut äitiä oli kyllä ikävä hetken verran. Takasin tulossa ei ollu ongelmia, sillon keskitty lähinnä vaan korviin ja niiden avaamiseen, näyttäen samalla kuin kala kuivalla maalla. Sama harjoitus jatkui tietenkin junassa.

Mutta siis, sen lisäksi että oon saikulla, mikä on NIIN HERMOJA RAASTAVAA, kun olet vaan, olen luvannut vahdata mun kummipoikaa lauantaina, ku sen porukat menee johki häihin. Toivotaan vaan, et oon siihen mennessä kunnossa. Pää ei kestä mitään muksua, jos tästä ei tokene. Vittusaatanaperkele.

"Sänkyä, sänkyä" totesi lekuri samalla kun reseptiä kirjoitti. Nii, ole siinä nyt sit, ku ei millään jaksais vaan OLLA. Tahtoo tekemistä. Tahtoo energiaa tehdä tekemisiä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ja kakun päältä löytyy kynttiläkin: Jouduin perumaan lekuriajan silloin, kun sairastuin oksutautiin. Ikävä kyllä tein sen vasta samaisen päivän aamuna, millon oli tarkotus mennä lekuriin. En voinut osata ennustaa, että päivää ennen lekuri aikaa sairastuisin yöllä oksutautiin. Joten aamulla luuri käteen ja perumaan aikaa. Nyt tuli tietenkin se poisjääntimaksu, yli 30€. Nice. Mua neuvottiin puhelimessa, et kirjoita vapaamuotoinen kirjoitelma miksi en päässyt ja viemään se osastonhoitajalle. Näin voisin saada maksun peruutetuksi, kun en tahallani jättänyt tulematta tai unhoittanu käyntiä. Noh, nyt on vuodatettu syvimpiä tunteita word-tiedostoon ja olis tarkoitus viedä se sille Osastonhoitajalle, dum dum duuuuuum... Katsotan kuinka käy, voittaako oikeus vaiko ennakkoluulot.

No Nyt!

Nyt alkaa näyttää hyvältä! Möllerin tupla ja D-vitamiini ovat nyt ylimmät ystäväni. Ens viikolla olis tarkoitus tutustua kuntosalin ihmeisiin ja heittää jumpille hyvästit. Ohjaaja ilmoitti, että käsipainot mukaan. Ei oo eikä tuu. En kyllä varmana ala käymään sellasissa jumpissa, mihin tarttee ruveta ostelemaan välineitä, kalliiksihan se käy ja voin ihan rehellisesti sanoa, että kotona niitä ei tule hyödynnettyä. Joten - kuntosalille hops heijjaa! :) Innoissani oon tästä ja toivottavasti se kuntosali, mihin nyt ajattelin liittyä, on inhimilinen paikka. We´ll see. On tässä kans ollu pidempi prokkis tuo painon alaspäin tuominen, kun leikattu polvi rupes kiukuttelee, kun sitä ylipainoa hiipis tulemaan. Nyt viimein ja vihdoin uskaltauduin vaa´alle ja tadaa! Enää muutama kilo ns.lähtöpainoon. En oo mikään strict diet-heppu, joten oon todella tyytyväinen itseeni tässä asiassa. Ja tämä fiilis tietty antaa boostia kaikkeen muuhun :)

No niin, tästähän näyttää olevan tulossa terveys & laihdutus-blogi. Ei helvetti. Nyt muutetaan suuntaa!! xD

Ei sitä huomista, eli eilistä olis niin paljoa kannattanu odottaakaan.

Joo, eli oksennustautihan se sieltä sitten toissapäivänä nosti päätään so to speak. Ke-to välinen yö meni ihan muissa merkeissä kuin nukkumassa. Siitä olen siis nyt toipumassa, hieman heikko happi päällä vielä. Uskomatonta. Menny melkeen kolme viikkoa nyt putkeen sairasteluun/toipumiseen. Ku pääsis siihen lepovaiheeseen, ni sit olisin tyytyväinen. Luulin, et nyt olis saanu viettää viimein ja vihdoin rentouttavan, "normaalin" vkonlopun, mut hei, jos sit vasta viikon päästä. Eihän tässä mikään halu ole sosiaaliseen kanssakäyntiin muiden ihmisten kanssa. (!"#¤%&/()=)/&%¤#¤%&/())

Tästä ei voi päästä kuin ylöspäin.

Tänään ei niin ollu mun päivä. Onnistuin telomaan itseni tyylillä. Liukastuin ja askelkyykyn muodossa hento varteni laskeutui kokonaan leikatun polveni päälle ja sitä vastaanottamassa oli kova, ei lempeä lattia laisinkaan. Tähdet näköpiiristä kerättyäni suunnistin taas vahvasti ontuen eteenpäin päivässä, täysin tietämättäni, kohti jotain vielä parempaa. Päälleni oksennettiin. Niin. Veti sanattomaksi. En ole koskaan tuota kokenut, joten toisaalta asiaa voisi katsoa niinkin, että olen yhtä kokemusta rikkaampi. On vain yksi ongelma: EN OSAA KATSOA ASIAA TÄLTÄ KANTILTA.

Huomista odotellen, innolla.

Kahvia & Uutisia

Varovaisen optimistinen tällä hetkellä, hieman köhää vielä havaittavissa, mutta: eilen oli ensimmäinen KUUMEETON päivä puoleentoista viikkoon and I feel damn good! Siis kyllä taas osaa arvostaa terveenä oloa, kun ei ole tuollasta lenssua ollu aikoihin. Vielä on sen verran fiiliksissä tästä, että tän päivän seuraava teko, töihin meno, ei ole vielä todellisuuteen iskenyt, joten vielä vietän rauhallista hetkeä aamukahvin ja aamu tv:n seurassa. Kahvia ja uutisia, ilman näitä ei päivä lähtisi käyntiin :)

Flunssa, the worst ever!

Joo, otsikko pitää sisällään kaiken sen, mistä olen melkein päässyt jo eroon. Kylläpä sitä kestikin melkein kaksi viikkoa. HULLUA. Aluksi aattelin, että kyllä se tästä. Vähän lenssua ilmassa muutenkin kaikkialla. Että paska tsägä, pääs tarttumaan. Sit ku olin jo toista kertaa lekurissa, olo alko olee aika epätoivonen. Make this go away!! Eipä sieltä muuta palautetta tullu, ku et lepoa, lepoa. Ei voi antaa antibioottikuuria, ku ei oo tautia. *itut oo. En oo hyvä lepäämään. Ei riitä pinna. Burana ja yskänlääke ja TALOUSPAPERIKIN loppu kesken flunssan. Näin ei oo kyllä ennen käyny, joten jonkinlainen saavutus tuokin, personal best-kategoriaan vaan. Nyt on oltu allonharjalla ja, no, mikä nyt kuvaakaan allon alaosaa, pohjalla?, kun on ollu vuoroin alilämpöä ja kuumetta. Ja sit se YSKÄ. Sit ku on yskiny kuus tuntia taukoamatta, ni rupee tulemaan kaikenlaisia erilaisia vaihtoehtoja mieleen, millä sen sais lakkaamaan. Taisin tulla jo yhdelle yskänlääkkeellee resistantiksi, musta vähän tuntuu siltä.. Noh, hain uutta, kolmio siinä oli kyljessä ja sit vasta nhäytti tepsivän.

Kamu suositteli Antiwir-nimistä luontaistuotetta, ennaltaehkäisevänä flunssaan ja sitä kyllä hankin heti, kun pääsen kaupoille. Varmaan ainoa tuote mitä EI OLE tullu nautittua tähän lenssuun. Viinavillasukkiakin jo kerkesin harkitsemaan. Huh. Meinas kans iskeä mökkihöperyys, kun ei tullu tietenkään missään käytyä kipeä kun on ollu. No nyt sit fiilistelen olotilaa, et jokos nyt saisi alkaa elämään vai vieläkö tarttee kaivaa syvempää kuoppaa sänkyyn. *varpaat ja sormet ristissä*

Here we go.

No niin. It is done.