Jep, jep.

Kävin tänään viemässä sen poisjääntimaksuun liittyvän kirjeen terveyskeskukseen. En ollut edes kerennyt kertomaan kuin ensimmäisen lauseen, niin terkkaritäti keskeytti ja sanoi, että "oletko perunut ajan? aika pitää perua" blaablaablaa. Siihen sitten hymyillen, että juu olen perunut ajan ja pääni sisällä jatkoin ajatustani: olisin minä sen sinulle kertonutkin, jos olisit antanut minun jatkaa asiani loppuun asti senkin harakka!!!! Otti niin päähän, ku muutenki puolkuntosena sinne raahautuu ja heti saa syytökset niskaan, vaikka toimii juuri niin kuin minua ohjeistettiin. Up yours health care ladies. Pännii. Kohta pääsen onneks hyvän ystävän tykö kahville ja samalla saa vähän happea, kun on kyhjöttänyt taas lakanoiden välissä nessujen kanssa kiitetävästi.

Piti käydä Seppälästä hakemassa sellaset vetoketjunpää-korvikset piristykseksi, mut ei niitä enää tietenkään ollu :( Ihan ku tämä nyt vaikuttaisi suuresti elämäni laatuun, mutta kun on kipeä, niin kyllä, se vaikuttaa.

Olipas tämä taas johdonmukainen kirjotelma. No mut se täytyy sanoa, että siitä vapaamuotoisesta kirjoitelmasta, mikä meni tuonne terveyskeskukseen, tuli aikasten hyvä :) Laiton allekirjoitukset ja kaikki. Noin. Lupasivat soitella.

Huomenna töihin, pitkästä aikaa. Toivottavasti nyt pysyy terveys hetken aikaa kohtalaisena.

Nenäsuihkeiden, allergialääkkeiden sekä nessujen saattamat terveiset,
Jrerna

Nyt ei jaksa.

Arvatkaas mitä.

Kerkesin olee terveenä kuukauden verran jos sitäkään, ja nyt taas lenssussa. Tällä kertaa on mukana myös alipaine, jota löytyy korvistani. Oltiin juuri Oulussa reissussa ja sit siellä iski pöpö. Lento takasin sekä junareitti hki-turku, jonka välillä on ah niin ihanat tunnelit, edesauttoivat tuota alipaineen kasaantumista vissiinki. Nyt sit vetelen jotaa allergialääkettä (buranan rinnalla tietenkin), että tuo paine lähtisi. Lennosta puheen ollen, en ole ikinä oikeestaan pelännyt lennoilla, mut nyt tuli jopa tippa linssiin, ku lähdettiin helsinki-vantaalta. En oikeen tiedä miks, mut äitiä oli kyllä ikävä hetken verran. Takasin tulossa ei ollu ongelmia, sillon keskitty lähinnä vaan korviin ja niiden avaamiseen, näyttäen samalla kuin kala kuivalla maalla. Sama harjoitus jatkui tietenkin junassa.

Mutta siis, sen lisäksi että oon saikulla, mikä on NIIN HERMOJA RAASTAVAA, kun olet vaan, olen luvannut vahdata mun kummipoikaa lauantaina, ku sen porukat menee johki häihin. Toivotaan vaan, et oon siihen mennessä kunnossa. Pää ei kestä mitään muksua, jos tästä ei tokene. Vittusaatanaperkele.

"Sänkyä, sänkyä" totesi lekuri samalla kun reseptiä kirjoitti. Nii, ole siinä nyt sit, ku ei millään jaksais vaan OLLA. Tahtoo tekemistä. Tahtoo energiaa tehdä tekemisiä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ja kakun päältä löytyy kynttiläkin: Jouduin perumaan lekuriajan silloin, kun sairastuin oksutautiin. Ikävä kyllä tein sen vasta samaisen päivän aamuna, millon oli tarkotus mennä lekuriin. En voinut osata ennustaa, että päivää ennen lekuri aikaa sairastuisin yöllä oksutautiin. Joten aamulla luuri käteen ja perumaan aikaa. Nyt tuli tietenkin se poisjääntimaksu, yli 30€. Nice. Mua neuvottiin puhelimessa, et kirjoita vapaamuotoinen kirjoitelma miksi en päässyt ja viemään se osastonhoitajalle. Näin voisin saada maksun peruutetuksi, kun en tahallani jättänyt tulematta tai unhoittanu käyntiä. Noh, nyt on vuodatettu syvimpiä tunteita word-tiedostoon ja olis tarkoitus viedä se sille Osastonhoitajalle, dum dum duuuuuum... Katsotan kuinka käy, voittaako oikeus vaiko ennakkoluulot.

No Nyt!

Nyt alkaa näyttää hyvältä! Möllerin tupla ja D-vitamiini ovat nyt ylimmät ystäväni. Ens viikolla olis tarkoitus tutustua kuntosalin ihmeisiin ja heittää jumpille hyvästit. Ohjaaja ilmoitti, että käsipainot mukaan. Ei oo eikä tuu. En kyllä varmana ala käymään sellasissa jumpissa, mihin tarttee ruveta ostelemaan välineitä, kalliiksihan se käy ja voin ihan rehellisesti sanoa, että kotona niitä ei tule hyödynnettyä. Joten - kuntosalille hops heijjaa! :) Innoissani oon tästä ja toivottavasti se kuntosali, mihin nyt ajattelin liittyä, on inhimilinen paikka. We´ll see. On tässä kans ollu pidempi prokkis tuo painon alaspäin tuominen, kun leikattu polvi rupes kiukuttelee, kun sitä ylipainoa hiipis tulemaan. Nyt viimein ja vihdoin uskaltauduin vaa´alle ja tadaa! Enää muutama kilo ns.lähtöpainoon. En oo mikään strict diet-heppu, joten oon todella tyytyväinen itseeni tässä asiassa. Ja tämä fiilis tietty antaa boostia kaikkeen muuhun :)

No niin, tästähän näyttää olevan tulossa terveys & laihdutus-blogi. Ei helvetti. Nyt muutetaan suuntaa!! xD

Ei sitä huomista, eli eilistä olis niin paljoa kannattanu odottaakaan.

Joo, eli oksennustautihan se sieltä sitten toissapäivänä nosti päätään so to speak. Ke-to välinen yö meni ihan muissa merkeissä kuin nukkumassa. Siitä olen siis nyt toipumassa, hieman heikko happi päällä vielä. Uskomatonta. Menny melkeen kolme viikkoa nyt putkeen sairasteluun/toipumiseen. Ku pääsis siihen lepovaiheeseen, ni sit olisin tyytyväinen. Luulin, et nyt olis saanu viettää viimein ja vihdoin rentouttavan, "normaalin" vkonlopun, mut hei, jos sit vasta viikon päästä. Eihän tässä mikään halu ole sosiaaliseen kanssakäyntiin muiden ihmisten kanssa. (!"#¤%&/()=)/&%¤#¤%&/())

Tästä ei voi päästä kuin ylöspäin.

Tänään ei niin ollu mun päivä. Onnistuin telomaan itseni tyylillä. Liukastuin ja askelkyykyn muodossa hento varteni laskeutui kokonaan leikatun polveni päälle ja sitä vastaanottamassa oli kova, ei lempeä lattia laisinkaan. Tähdet näköpiiristä kerättyäni suunnistin taas vahvasti ontuen eteenpäin päivässä, täysin tietämättäni, kohti jotain vielä parempaa. Päälleni oksennettiin. Niin. Veti sanattomaksi. En ole koskaan tuota kokenut, joten toisaalta asiaa voisi katsoa niinkin, että olen yhtä kokemusta rikkaampi. On vain yksi ongelma: EN OSAA KATSOA ASIAA TÄLTÄ KANTILTA.

Huomista odotellen, innolla.