Tunteiden täyteinen päivä.

Huoh.

Vois sanoa, et "Olipa taas maanantai", mut not today. Nautiskelen mustikka-vanilja-teetä isoäitini iänikuisesta arabia-kupista ja mietiskelen päivääni.

Päivä alko hyvin, mut sit töissä tuli turhautuminen, kun ihmiset ei ollu oikeessa paikassa oikeeseen aikaan. Oli taas aika ja tilannetaju hukassa. I hate when that happens. Noh, luovittiin eteenpäin ja päivä oli ihan jees, kun oli koulutuskin iltapäivällä. Muutti vähän rutiineja ja pääs tuulettumaan aikuisten seuraan :P Ainoa miinus koulutuksessa oli se väentungos. Se jos mikä ahdistaa, kun kaikki haluaa tehdä samat asiat samaan aikaan, esim. kun koulutus loppu, niin ZOOM - vessaan ja ZOOM - takeille. Yritin siinä sitten hiipiiä muiden mukana, mutta se tungos vaan ahdisti.

Koulutuksesta päästyäni oli muutamia asioita, mitä piti hoitaa ympäri keskustaa. Selvispä sekin, että valkokulta muuttuu ajan kuluessa kellertäväksi, mutta kultasepällä sen voi kirkastaa n. 30e hintaan. Good to know. Kaupoille kun suuntasin Sokokselle, niin siellä taas TADAA - tungos. Ihmisiä, LIIKAA IHMISIÄ. Mummoja, jotka pyytää väistämään niin, että tunkevat laukkujensa kanssa välistä kuin välistä. Ja kun itse pyydän kohteliaasti väistämään, jotta pääsisin hyllyjen välistä eteenpäin, minua katsotaan, kuin olisin juuri haistatellut pahemman kerran. Pitäiskö sitä sitten kokeilla ens kerralla?

MIHIN TÄMÄN MAAILMAN TAVAT OVAT KADONNEET??????????????

Kassajonossa kirosin ensin onneani, sillä enköhän taas kerran eksynyt harjottelija-hanna-kassalle. Mikä siinäkin on, kun tuntuu, että aina omassa kassajonossa on ne tunarit ja mummot, jotka maksaa senteillä yms. Noh, hetken annoin pärryytellä mielessäni, ja sen jälkeen muistelin omaa aikaani postin kassalla ekaa kertaa. Olin halvaantunut kauhusta ja epävarmuudesta. Sitten järki alkoi taas pelata (vaikka olinkin TOSI nälkänen) ja hymyilin kassalle ja oltiin ystävällisiä puolin ja toisin. Meinasin sanoa, että hyvinhän se siinä sujuu, mut sit muistin nuo aikasemmat kokemukset ja kohteliaisuus jäi sanomatta vastaanottajan reaktion pelossa. Ikävää, kun noin käy. Olis ollu ihan paikallaan tuon harjottelijan kehuminen. Olihan se selvittänyt hankalan tilanteen juuri ennen minua kassakoneen kanssa. Äh. Jos tämä maailma estää minua kehumasta toisia, niin aika perseestä on se. Ens kerralla muistan olla välittämättä siitä.

Ai niin, hemmottelin itseäni ja väsäsin yhdenlaisen version maalaissalaatista.

Tadaa. :)

Kohta alkaa Star Trek: The Next Generation ja aion höllätä aivojani vähän.

Make it so.